Joulupukkia ei ole olemassa.

Viimeisen muutaman vuoden ajan olen omaksunut jokseenkin vahvan, positiivissävytteisein nihilistisen suhtautumisen elämään ja olemiseen. Omalla tavallaan tuo on helpottanut päivittäistä menoa, mutta olen myös havainnut itsessäni kolkon onttouden. Onneksi muutama kokemus elämässäni on jättänyt jälkeensä pienen, mutta vahvana kytevän ja mystiikkaa säteilevän henkisen kekäleen, jota kannan mukanani kaikkeen. Tuo pieni kekäle on kuitenkin usein vaarassa sammua, sillä arjessa mystiikkaan, taianomaisuuteen tai henkisyyteen törmää liian harvoin. Tähän on onneksi tulossa muutos.

Viime keväänä aloitin matkan yhdessä ystävieni ja kollegoideni kanssa, joka tulee vaatimaan meiltä aivan hemmetisti. Laitamme itsemme täysillä likoon, syteen tai saveen ja tämän lopputuleman te kaikki tulette näkemään ja halutessanne myös kokemaan ensi keväänä.

Tämä uuden ja jännän – pelon – äärellä tanssiminen sytytti liekin etsiä apuja aivan uusista lähteistä. Miten saisimme koitokseemme iskostettua mukaan syvempää merkitystä – tietynlaista henkisyyttä ja mystiikkaa?

Me ihmiset olemme heimokansaa, joka nykyään palvoo enemmän statistiikkaa ja algoritmeja tarunhohtoisten olentojen sijaan. Arkeologinen kaivautuminen tuotti tulosta ja törmäsin henkilöön nimeltä Joseph Campbell ja hänen teokseensa ”Power of Myth”. Kirja käsittelee sitä, miten meissä ja yhteiskunnassamme on aina ollut läsnä vahvasti henkinen ja mystinen komponentti: myytit.

Hyvänä esimerkkinä tästä on jokaiselle tuttu ”Joulun taika”. Taika on läsnä tiettyyn pisteeseen asti elämässämme, kunnes tuo hilpeä partasuu muistuttaa meitä enää virvoitusjuomajätin jokavuotisesta mainoskampanjasta. Lapsien kanssa tuota taikaa pääsee kuitenkin kokemaan hieman uudestaan. Ainaki niin pitkään, kunnes huomaat olevasi Stockan käytävillä kyynärpääpainissa muidenkin ”joulun taikaa” hengittävien kanssa. Tuota kyseistä taianomaisuutta ja tarunhohtoista mystiikkaa haluan tuoda keskuutemme lisää. Näen että tälle on sijaa etenkin meidän mahtavassa Kollektiivissa, jotta sen muodostavat yksilöt hitsautuisivat yhteen vieläkin lujemmaksi organismiksi.

Joulupukkia ei kuitenkaan enää meillä ole olemassa. Mystiikka on kadonnut, kun data ja tiede paljastavat viimeisetkin salaisuutemme. Ensi keväänä Suomen liike-elämään ryöpsähtää kuitenkin kertaheitolla aimo annos taikaa takaisin.

 


 

Kirjoittaja ei usko joulupukkiin, mutta uskoo vahvasti tarunhohtoiseen Kollektiivin, joka syntyi kuin tyhjästä taistelemaan suomalaisten menestyksen ja hyvinvoinnin puolesta.

Comments are closed.