Kauhuskenaarion kautta kehitysehdotuksiin – mikä vaivaa markkinointia? | MK Kipinävuoro

Johanna Juntunen

Jäin miettimään uutisia, joiden mukaan markkinoinnissa on rutkasti paljon vähempi työpaikkoja, kuin tekijöitä. Ei mikään hirveä yllätys. Tein oman diagnoosin syistä. Siitä tuli pitkä viisu.

Markkinoinnin realiteetteja on alan ulkopuolisen usein ihmeellisen vaikea käsittää – varsinkin, että onnistumiset vaatii kovaa työtä, liiketoiminnan ymmärrystä, enemmän käsipareja ja lisäksi ihan koko lafkan sitoutumista markkinointistrategiaan, kun kerran jokainen näkyvä teko on markkinointia. Investoinnin sijaan markkinointi onkin laskelmissa kuluerä.

Tietämättömyys johtaa siihen, että monet firmat etsivät taktista pikafiksiä ja yhtä universaalisti kaiken osaavaa tyyppiä tai korvamerkittyä, alimitotettua tiimiä tekemään kaiken omin pikku kätösin ja ratkomaan niitä ongelmia, jotka pitäisi olla funtsittuna jo firman liikeideassa (miten me tehdään?!).

Sitten sen firman ainoa ihminen, joka ymmärtää markkinoinnista jotakin, on titteliltään digital marketing specialist tai kuvankäsittelijä, eikä kukaan huolehdi huomisen kassakilinää pitemmälle. Sitä yhtä on myös kätevä syyttää, kun lopputulos ei kilisekkään kassaan.

Kollektiivinen vastuunotto on jo paljon ikävämpää. Toki firman liikeidea missioineen, arvoineen ja visioon suuntaavine strategioineen on vain ylimmän kerroksen neukkarin porukan hallussa tai jopa vain pääjohtajan/yrittäjän korvien välissä (jos sielläkään).

Sitten toki löytyy aina joku uusi, suora tie onneen: “hei nyt on printti kuollut, videot on ygönen, digidogidigi, uus äppi ja somepalvelu.” Ja niinpä riemusta kiljuen päätetään satsata kaikki munat yhteen aliexpressistä hankittuun koriin (joka on valittu ah niin tutulla mutu-perusteella). Parhaassa tapauksessa säästetään ja tehään kaikki ite: “voi veljet näähän voikin tehdä näpsäkästi netin ilmaistyökaluilla”. Samalla kannattaa hankkia käyntikortit kalliin graafikon & painon sijaan huvipuiston purkka-automaatista tosi edukkaasti.

Logiikkaan kuuluu odottaa satumaisia tuloksia ja pettyä karvaasti, kun universaaliksi luultu osaaja/pikakeino ei vetänytkään firman tulosta yksin plussalle.

“Ratkaisu” 1: Vaihdetaan tekijä, pikafiksi tai molemmat ja koitetaan sama uudestaan (hakkaa vaan päätä seinään lujempaa, kyllä se läpi menee).

“Ratkaisu” 2: Lopetetaan markkinointihumputus kokonaan, kun eihän siitä mitään hyötyä ole. Pienennetään budjetti ainakin minimiin.

“Ratkaisu” 3: Hei! Ilmanen harjottelija hommiin ja loput delegoidaan jollekkin assarille, jonka pöytä on muutenkin täynnä hommia, eikä lisätyö yhtään kiinnostelis. Menköön viikonloppukurssille (omalla ajallaan)

“Ratkaisu” 4: Otetaan laskua vastaan porukka ulkopuolisia, joiden tehtävä on nyt ratkaista meidän markkinointi etänä, samalla kun meidän oma juna puksuttelee ihan samaan suuntaan kuin ennenkin. Tekijöille ilmoitettu kohderyhmä on “kaikki”.

Reseptiin kuuluu, että toistellaan ja yhdistellään näitä “ratkaisuja” satunnaisessa järjestyksessä.

Jokainen penkinkuluttaja on mielestään pätevä luovien tuotosten kriitikko – “Hei ei toi toimi, kun toi kuvio näyttää mun mielestä ihan tipulta – söin kanaa eilen ja siks siipikarja pyörii mun mielessä. Ja mä en siis yhtään tykkää keltaisesta väristä. Ei myy. En tiedä mitä, mut tee muuta, kerron sitten osuko” – 

Samalla tavalla kuka tahansa vastaantulija on yhtäkkiä kykenevä tekemään ammattimaista markkinointia, kun on a) istunut yhden luennon kuuntelemassa aihetta tai lukenut jonkun tosi innoittavan postauksen Linkkarista b) käyny joskus messuilla tai jopa Slushissa c) avannut kerran Photoshop Elementsin.

Ja näiden harhaisten “asiantuntijoiden” lisäksi alalle tuodaan koko ajan uutta väkeä päiväkursseista tutkintoihin, joten jos vaikka minkälaista osaajaa puskee joka tuutista tarjolle. Uusimpia koulutustrendejä on nyt tarjota digikursseja assareille, kun ne sitä markkinoinnin hommaa kumminkin sitten tekee. Mutta se hyöty siitä on, että firmoille on saatavilla kattavasti niitä ilmaisia harjoittelijoita, heitä, joista sittemmin työkkärin painostuksesta koulutetaan epämotivoituneita lähihoitajia. Ilmaisreservi, kokemattomat ja mutu-osaajat (ja kokemattomat mutu-osaajat) ovatkin alalla ansioituneita hinnanpolkijoita. Tähän kuoppaan toki pystyy hyppäämään liikaa asiakkaan lompakolla ajatteleva konkarikin.

Firmoihin ei osata palkata sopivaa väkeä, kun ei tiedetä mitä halutaan tai tarvitaan, toisaalta on liikaa menneitä pettymyksiäkin, kun tarjolla on paljon pashaa pseudo-osaamistakin sen lisäksi, että omat odotukset on ihan pilvissä.

Rakastan perkule tätä työtä. Mutta onhan tää touhu välillä melko järjetöntä.

Oma reseptini hyvään markkinointiin ja reiluun meininkiin eli Johannan kymmenen käskyä.

  1. Jätä tilaa ideoinnille ja aivotyölle. Älä odota tuloksia silmänräpäyksessä. Varaa riittävästi aikaa ja käsipareja – huomaa, että usein aikaa tarvitaan enemmän, jos käsipareja on vähemmän. Jos sinusta tuntuu, että joku työtehtävä on pikkujuttu, älä oleta vaan ota selvää todellisuudesta.
  2. Jokainen teko yrityksessä on markkinointiteko. Muistathan siis, että onnistunutta markkinointia ei toteuta yksin Joku Jeppe Jossakin, vaan brändimielikuva on ihan jokaisen firman toimijan harteilla, puhelintuesta toimitusjohtajaan. Loistavakin markkinointiponnistus vaatii tuekseen koko organisaation, joka seisoo ilmaistujen arvojen ja annetun asiakaslupauksen takana.
  3. Unohda pikafiksit ja keskity kokonaisuuteen. Tee pitkän aikavälin tavoitteita ja selkeitä suunnitelmia vaikkapa vuosikellon avulla.
  4. Älä laita kaikkia paukkuja samaan laukaukseen, vaan jaa budjetti useampaan kanavaan. Laadi niille tavoitteet, joita voit oikeasti mitata.
  5. Ole siellä, missä asiakkaasikin on. Kaikkialla ei tarvitse olla.
  6. Määrittele kohderyhmäsi selkeästi. Tiedä dataan pohjautuen, kuka sinulta ostaa ja miksi. Uskalla myös kysyä sitä asiakkaaltasi.
  7. Älä tee päätöksiä mutu-perusteella tai kysymällä perheeltä ja parhaalta kaverilta. He ovat puolueellisia. Pyydä palaute muualta. Kuuntele myös erilaisia mielipiteitä.
  8. Laske suojaukset alas. Uskalla. Tee eri tavalla kuin ennen. Mikään ei muutu, jos mikään ei muutu.
  9. Ethän pyydä tarjouspyynnöissäsi ilmaista työtä, jotta voisit valita ilmaisideoista kruunattavan. Osaajan portfolio, CV ja etenkin keskustelu hänen kanssaan kertoo sinulle kyllä, oletteko samalla aaltopituudella. Älä muutenkaan suosi ilmaistyötä, ammattilaiselle kuuluu kunnollinen korvaus hänen työpanoksestaan. Alan vähimmäispalkkasuositukset löydät mm. DigiMaMan sivuilta (PDF-lataus tästä).
  10. Ja lopuksi, vaihtakaa pelipaikkoja. Tuo myynti ja aspa lähemmäksi markkinointitekemistä. Tutustu itsekin läheltä väkesi arkeen. Voit yllättyä.

Tämä postaus jo somessa aiemmin julkaistuna resonoi alamme väen parissa, joten mainitut ongelmat ovat tuskallisen tuttuja monelle. Perusteilla on tämän keskustelun myötä jopa markkinointiväen raadollinen keskusteluklubi, jossa mietimme keinoja positiiviseen muutokseen.

Tule mukaan muutokseen! Mitkä ovat sinun keinosi?

 

-Johanna Marika Juntunen


 

Kirjoittaja (LinkedIn) on liiketalouden kouluttaja ja markkinoinnin syväsukeltaja. Luovien alojen ammattiyhdistyksen varapuheenjohtaja.

Comments are closed.