Paluu perusasioiden äärelle

Markkinointi. Maailman yksinkertaisin asia ja käsite on sen siittämisen jälkeen kasvanut kuin syöpä ja riistäytynyt sitä harjoittavien käsistä ja alkanut elämään täysin omaa elämäänsä. Suomessakin kukoistava metamarkkinoinnin bisnes on jo miljoonia euroja, joka on suurilta osin pelkkää käsiterunkkausta ja besservisseröintiä. Syyllistyn tähän itsekin.

Toki eri avujaan tarjoilevat toimistot voivat olla myös hyödyksikin. Tätä en kiistä. Mutta touhu on mennyt aivan överiksi ja markkinointia harjoittavien päät on laitettu turhaan pyörälle. Fokus ei ole enää tekemisessä vaan osaoptimoinnissa ja ratkaisujen etsimisessä ongelmiin, joita ei välttämättä ole edes olemassa. Kirouksemme on se, että olemme niin taitavia puhumaan paskaa, että huijaamme toisinaan myös itseämmekin.

Metamarkkinoinnin (hyi olkoon, mikä käsite) ohella yksi älyttömimpiä ilmiöitä (tai oireita) on myös markkinoinnin irroittaminen erilleen yrityksen liiketoiminnasta. Muistan ihmetelleeni useassa tapahtumassa sitä, kun salin edessä on puhuttu markkinoinnin tavoitteiden kytkemisestä yrityksen liiketoimintaan. Siis perkele. Jos lähdetään sieltä ihan perusteista liikkeelle, eli 4P mallista, niin eikö tuo ole melko lailla synonyymi itse bisnekselle? Koko homma on niin perkeleen nurinkurista.

Ensin siis revimme sykkivän ja verta tihkuvan markkinoinnin sydämen kiljuvan liiketoimintacorpuksen rinnasta. Laskemme tuon suonikkaan, verisen ja limaisen elimen leikkauspöydälle ja pällistelemme yhdessä, kun se pikkuhiljaa lakkaa sykkimästä.

kali-ma

“Jaahas, mikäs tätä vaivaa?”

Kaikki ongelmathan ovat potentiaalisia liiketoimintoja, joten joku etevä myyntimies tietysti huikkaa kulmasta että “Tähän voisi toimia tää meidän martech-palvelu” ja toisaalla “Niin tai sitten ehkä nää meidän vaikuttajat vois auttaa“.

Tämän koko touhun osalta on alettu menemään perse edellä käpyiseen ja pistelevään kuuseen. Olemme keksineet kollektiivisesti ongelman, joka ei ratkea yhtälöillä tai algoritmeilla tai palveluilla, vaan muuttamalla suhtautumisemme siihen, mitä markkinointi on.

Markkinointi on liiketoimintamme sydän, joka pumppaa verta sen raajoihin ja saa toimintaa aikaiseksi ja me olemme repineet sen irti kehosta, jota sen pitäisi liikuttaa.

Aikaisemmin mainittu käsitemasturbaatio ja oman paremmuuden osoittaminen ja tärkeänä pitäminen on yksi paskamaisimpia piirteitä alallamme. Ihmisiä johdetaan tahallaan harhaan rahan ja oman edun perässä. Paine ja kiire (jonka olemassaolon kiistän muuten täysin) tekevät päättäjistä epätoivoisia ja niin juoksemmekin helposti milloin minkäkin graalin maljan perässä vaikka parhaan tuloksen saisimme keskittymällä vain omaan tekemiseemme emmekä jatkuvasti katselisi, mitä muut tekevät.

Kukaan ei enää voi luottaa intuitioonsa tai ammattitaitoonsa, vaikka niiden avulla on tehty menestyksekästä liiketoimintaa jo vuosikymmeniä. Perusasiat eivät muutu miksikään. Ihmiset haluavat ostaa tuotteita tai palveluita, jos ne ovat hyviä. Miksi asioista pitäisi tehdä yhtään sen monimutkaisempia?

Isääni lainatakseni:

“Jos nussiessa lähet ajattelemaan sitä touhua tai ylipäänsä yrität liikaa, niin eihän siitä mitään tule.”

Ville


Kirjoittaja on ihmisen hyvyyteen ja parempaan maailmaan uskonsa latova teknologiahippi, joka unelmoi puutarhurin urasta.

Comments are closed.