Havaintoja markkinoinnista - ammattilaisen näkökulma sapattivapaalta

erroin ystävilleni, että lupasin kirjoittaa blogikirjoituksen aiheella ”Havaintoja...” . Ennenkuin sain lauseen loppuun, ehdottivat että parisuhteesta. Ei onneksi - pysytään havainnoissa markkinoinnista toistaiseksi 8kk sapattivapaalla. Vaikka olihan se melkoinen parisuhde olla kehittämässä digitaalista ja vähän muutakin mainontaa liki 10 vuotta Sanomilla ja siinä samalla nähdä suunnittelupöydältä toteutukseen ja tulosten purkamiseen monen mainostajan markkinointikampanjat. Miten sitten suhtautua normaalina kuluttajana mainontaan ja markkinointiin kun on ollut noin läheisessä suhteessa sen kanssa? Hetki siinä menikin, ettei verenpaine noussut kun kilpailijalla oli joku uusi hieno mainosmuoto tai kun Sanomien medioissa joku mainos oli väärin. Mutta kun tästä eroprosessista pääsi ohi, oli mahtavaa katsella markkinointia vähän enemmän tavallisena kuluttajana.

Mitä sitten olen havainnut tässä matkalla?

1. Joo - ne saitin päälle tulevat mainokset on ärsyttäviä, vaikka mainostaja maksaisi niistä kuinka paljon vaan.
2. Mainonta ei ole vieläkään kaunista. Ainakaan digikanavissa.
3. Natiivimainonta kaikissa kanavissa toimii. Joka mediassa, jokaisessa välineessä. SoMessa, Googlessa, uutismediassa.
4. Rakastan printtimainontaa. Kyllä, kaikki te minut tuntevat, luitte oikein. Toki sielläkin näkee laidasta laitaan toteutuksia, mutta pääsääntöisesti toimii. Perinteet kunniaan!
5. Matkailuala on ahdistavan päällekäyvä sähköpostimainonnassa. Kun on viettänyt 3kk etsien hotellia seuraavasta paikasta ja aina varannut jotain, ei tarvitse muistuttaa ja kysellä vieläkö etsin hotellia paikasta Singapore - kysy vaikka tarvitsenko jotain vinkkejä sinne? Ja rakenna sillä brändiäsi, että käytän seuraavalla kerrallakin just sun palvelua.
6. Zalando hoitaa tuon sähköpostimarkkinoinnin hyvin. Aina tekee mieli tilata, kun tilaushistorian perusteella suositellaan suosikkimerkiltäni tuotteita.
7. En muista yhtään perinteistä kampanjaa, joka olisi sykähdyttänyt minua hyvällä tavalla. Suomessa. Tai herättänyt suuria tunteita. Ja eikö se ole markkinoinnin tavoite, joka sitten johtaa myös ostopäätökseen?

Ja tuota sykähdyttävyyttä jäin miettimään enemmän. Sillähän se ensivaikutelma luodaan. Parisuhteessa ja markkinoinnissa. Ilmoitin jo lapsena, että TV-mainokset on lempiohjelmani, olen aina ihaillut kauniita mainoksia ulkomaisissa aikakauslehdissä, ne 15 ekaa aukeamaa on ihania. Mutta nyt olen huolissani, että kotimaassa mainonta ei sykähdytä. Millä sitten erotutaan, tai rakennetaan brändiä? Miten minä saan tietoa brändeistä ja uutuuksista, muuten kuin Googlaamalla? Kun on jo tarve ostaa jotain. Tarjoukset ja alennusmyynnit, niistä kyllä pääsee hyvin perille lukemalla Hesaria ja katsomalla TVtä. Olisiko aika tehdä jotain muutakin?

Otetaan esimerkki, minun suosikkibrändini, Minna Parikka. Mainostaa digikanavissa minulle joka kerta kyllä sen jälkeen kuin olen käynyt ihailemassa jotain uusia aarteita verkkokaupassa. Mutta jotenkin tunnelma sitten lässähtää kun näen ne aarteet sellaisissa paikoissa kuin Liigakierroksen tulokset tai Nimenhuudon avaussivulla futiskentän kuvan päällä. Minna saa paljon anteeksi, koska lähettää minulle kotiin vaaleanpunaisen kirjekuoren käsinkirjoitettuna kolme kertaa vuodessa. Sykähdyttää joka kerta, mutta sekin on uskollisen asiakkaan hoitoa. Mietin miksi en näe mitään mainontaa suosikkibrändiltäni, vaikka olen ilmiselvää kohderyhmää. Tämä havainto koskee montaa mainostajaa. Haluaisin kohderyhmän edustajana että olisin haluttu. Kukapa ei elämässä yleensäkin. Että ei vain vasta sitten lähestytä kun olen ilmaissut kiinnostukseni. Olen kaivannut flirttiä kiinnostavilta brändeiltä ja itsetuntoa mainostajilta, että saavat kiinnostumaan itsestään muullakin kuin alennusmyynneillä tai muita kopioimalla ja itseään aliarvioimalla. Kaikki se data, jota meistä on, voisi helpottaa lähestymistä - mutta tällaista en ole kokenut tässä vapaani aikana. Ja myönnetään, on muutama kampanja 8kk aikana, jotka on sykähdyttäneet. Syystä tai toisesta.

• Estrella ja San Miquel oluiden mainokset Twitterissä, kun olin Espanjassa . Ylipäätään kaikki kuluttajamainonta Twitterissä ulkomailla .
• Uberin ulkomainonta Kuala Lumpurissa. Ehkä pieni (Suomessa) kielletyn hedelmän maku, mutta myös mainoksen viesti itsessään vetosi minuun

• Suunnon mainokset Instagramissa. Urheilijanaiselle suunnattu kultainen kello. Ihanaa, kuinka ne tietää että just sen mä haluan. Täydellistä! Ja ei, siinä kohtaa en ollut käynyt vielä Suunnon sivuilla. Vasta mainoksen nähtyäni.
• Huawein mainokset lentokentällä Aasiassa. Ne oli vaan jotenkin tyylikkäitä.
• Tässä kohtaa oikein mietin pitkään mikä mainos TVssä, printissä tai missä vaan perinteisessä kotimaisessa mediassa olisi sykähdyttänyt. Tai jäänyt mieleen. Keksin yhden. Se oli radiossa. Jäin oikein kuuntelemaan että mitä tässä oikein mainostetaan. No mainostaja oli Ilta-Sanomat. Ja koska meidän parisuhteesta on jo 8kk, tässä ei voi syyttää puolueellisuudesta. Ja sitten se Alepan mainos missä hahmot laulaa halpuuttamisesta Suomi-iskelmän sävelellä. Sympaattista, mutta ei vaikuta kaupan valintaan osaltani.

Minä haluaisin nähdä enemmän kaunista, hauskaa, yllättävää ja vaikuttavaa mainontaa. Kiiltokuvaa ja glitteriä sopivassa määrin, niinkuin se vaaleanpunainen kirjekuori kolme kertaa vuodessa. Lisää chilii, lisää tunnetta peliin. Tietämättä kampanjoiden taustoja, tavallinen kuluttaja kun olen, nämä ei toteudu, tunne ei välity. Rohkeus ja asenne ratkaisee - markkinoinnissa ja elämässä yleensäkin. Suurin oppi kaikkinensa sapattivapaalla. Ja se, että rakastan edelleen hyvää markkinointia ja toivon pääseväni toteuttamaan sellaista lähitulevaisuudessa. ‍

-Sanna Yli-Hietanen

‍Kirjoittaja hyppäsi oravanpyörästä vapauteen tutustumaan itseensä ja maailmaan 8kk sitten, vietettyään 11,5 vuotta Sanomatalossa pääsääntöisesti kehittämässä digimainontaa kaikissa muodoissa Ilta-Sanomissa. Entinen Sanoman Head of Digital Products, nykyinen oman elämänsä The Boss, tuleva digikehittäjä/markkinoija unelmien työpaikassa. Vapaalla urheilua, tavoitteellisesti ja mielellään numerolappu rinnassa tai pelipaita päällä.