Peruutuspeili sumussa

”Hei jes, normielämä, täältä tullaan!” hihkaisi kuluttaja, kun pandemiarajoitukset purettiin. Mutta mitä sitten tapahtui?

Nippa nappa pandemian poikkeusoloista ”normaaliaikaan” siirryttyä alkoikin uudenlaiset rytinät - sota Euroopassa, inflaation kiihtyminen, energian heiluva hintataso ja pitkästä aikaa kohoavat lainakorot. Tavallisen kuluttajan kukkarolla käy vilinä, johon kuluttajalla ei juuri ole vaikutusvaltaa.

Kun nämä markkinassa tapahtuvat turbulenssit yhdistetään, tapahtuu kuluttajien ostokäyttäytymisessä muutoksia. Kun kuluttajakäyttäytyminen muuttuu, monen yrityksen mittarit heilahtavat. Mitä mittareille tapahtui pandemia-aikana, entä mitä seuraavaksi?

Eihän teidän yrityksessänne vain sorruta siihen, että verrataan lukuja aina edelliseen vuoteen? Kuka muistaa, millaisessa maailmassa elimme vuosi sitten tammikuussa? Jos et enää muista, voin paljastaa, että se oli ihan erilainen maailma se, jos kuluttajien käyttäytymistä ja markkinaa katsotaan. Eikä kannata katsoa vuoteen 2021, eikä edes 2020. Kannattaako oikeastaan niin kauas menneeseen enää katsoakaan? Mikä on sopiva aikajänne vertailla tuloksia?

On toki mittareita, jotka eivät heilu suhdanteiden ja korkojen mukana. Brändin tunnettuus, preferenssi ja arvostus eivät (toivottavasti!) poukkoile muuttuvan markkinan mukana. Se, mihin kuluttajakäyttäytyminen vaikuttaa, on ehkä enemmän verkkoliikenteen ja konversioiden mittarit. Ilmiselvää toki on, että se vaikuttaa monella toimialalla tulokseen. Kun tulos heikkenee, mennään usein tarkastelemaan mittareita. Hätäännytään, suorastaan. Verrataan tuloksia vuoden takaiseen, tai kauemmas. Miksi?

Tällaisena aikana on turha velloa menneisyydessä ja surra laskevia mittareita. Se ei hyödytä ketään, eikä anna meille ohjeita nykyhetkeen. Se ei auta kassavirtaa, että muistellaan menneitä. Enkä missään nimessä tarkoita, että nyt tulee tehdä kaikki aivan uudella tavalla, unohtaa menneet ja hukata yrityksen tarina ja historia. Ei missään nimessä! Nyt rakennetaan yritystä ja mittareita 2024 ja siitä eteenpäin. Historia, tarina ja brändi ovat ne jalat, joiden päällä yritys seisoo. Jos seisotaan mittarien päällä, yritystä viedään kuin meikäläistä huvipuistossa lasten kanssa. Lopputulos on tutiseva ja huonovointinen. En suosittele.

Nyt käännetään katse siihen, mitä tässä hiljentyneessä hetkessä voimme tehdä, jotta ensisijaisesti selviämme tästä, ja jotta mahdollistamme kasvun tulevaisuudessa. Nyt ehdimme keskittyä siihen, että vastaamme kestävästi kuluttajien tarpeisiin ja toiveisiin sitten, kun varovaisuus väistyy ja päätöksiä taas tehdään. Nyt asetetaan tavoitteet, joita ei peilata kauas männävuosien ja -kuukausien mittareihin. Nyt keskitytään tuotekehitykseen ja palveluiden parantamiseen, jotta olemme valmiina tulevaan – ollaan kärppänä paikalla, kun kuluttajakäytös taas vilkastuu. Kuluttajien unelmat, toiveet ja tarpeet eivät ole kadonneet minnekään. Nekin odottavat ja katsovat tulevaisuuteen – sinne, minne yrityksen tavoitteet ja mittaritkin tähtäävät. Tulevaisuus on se hyvä, oikea ja mahdollinen kohtaamispaikka, menneisyys ei.

Kirjoittaja Sanna Lyytinen on 16 vuotta markkinointiviestinnän parissa työskennellyt kiinteistö- ja rakennusalan ammattilainen, jonka intohimo on kestävän ja vastuullisen rakentamisen tulevaisuus.

Oma tekstisi MarkkinointiKollektiivin Kipinävuoro-blogiin? Lue lisää ja jaa rohkeasti oma tekstisi.