Milloin pysähdyit viimeksi? Vapaapudotus omiin ajatuksiin ja kolme kysymystä pohdittavaksi

Kipinävuoro on MarkkinointiKollektiivin yhteisön jäsenen kirjoitus havainnoistaan markkinoinnin alalta.

Kipinävuoro: Heta Kudanowski‍

Työelämä on viime aikoina vaatinut meiltä paljon, AI-murros, geopolitiikka, talouden epävarmuus. Ajattelinkin tarjota pienen hengähdystauon tämän kirjoituksen myötä ja jättää näiden teemojen murehtimisen tähän.

Tämä on kesäkirje sinulle, joka rakennat uraa keskellä kiirettä, epävarmuutta ja jatkuvaa muutosta. Koostin omia ajatuksiani pyörämatkalla kaupungista kotiin. Pysähdyin, hiljennyin ja oikein mietin. Mietin, millainen ihminen haluan olla, mitä menestys minulle tarkoittaa, ja mitä aion pohtia lisää vielä tänä vuonna itseni kehittämisen näkökulmasta. Ehkä joku asia mietinnöistä resonoi myös sinua?

1. Osaanko oikeasti kuunnella ja olla läsnä?

Me kuulemme toista usein, mutta kuinka usein todella kuuntelemme? Itse huomaan tekeväni näin: valmistelen vastausta jo ennen kuin toinen on lopettanut puhumisen. Mietin miten esiinnyn, mitä sanon seuraavaksi. Oma ego on siis läsnä koko ajan.

Mitä jos laittaisimme egon hetkeksi sivuun ja oikeasti yrittäisimme asettua toisen ihmisen asemaan? Olla läsnä siinä hetkessä ja laittaa se pelko sivuun siitä, että nyt kun en valmistele vastaustani niin sanon jotain tyhmää. Annetaan tilaa myös muille olla läsnä.

Tähän haluan itse kiinnittää enemmän huomiota jatkossa: olla aidosti läsnä jokaisessa kohtaamisessa, oli se sitten Teams-puhelu tai lounashetki. Olen nimittäin huomannut, että kun on aidosti utelias ja kuuntelee toista, oppii valtavasti. Ja kun on kuunnellut tarpeeksi ja oppinut tarpeeksi, ehkä jonain päivänä on itselläkin sanottavaa, josta on toiselle aitoa lisäarvoa.

2. Mitä menestys tarkoittaa ja mikä minua oikeasti motivoi?‍

Mitä on uralla menestyminen? Onko se joku tietty titteli, palkka, tai se mitä muut ajattelevat?

Harrastan laskuvarjourheilua. Tämän lajin parissa olen alkanut havainnoida enemmän sitä, mistä ihmisten motivaatio kumpuaa. Kun istun lentokoneessa sisällä, koneen pyörät irtoavat maasta ja olemme ilmassa, käyn tulevaa hyppyä läpi päässäni. Ulkoinen maailma, sen paine ja kohina katoavat. Pääsen irti kaikesta muusta paitsi siitä, mitä käyn sisälläni läpi. Mitä paremmin pystyn sulkemaan ulkoisen maailman pois ja uppoutumaan omaan keskittymiseeni, sitä onnistuneempi hyppy on. Silloin tunnustelen vain omia ajatuksiani ja käyn suorituksen läpi puhtaasti itseni ylittämisen näkökulmasta. Ja juuri se on minulle menestystä: menestystä omilla ehdoilla ja mittareilla. Uskon, että sama pätee uraan.

Ulkoa tuleva paine on jatkuvaa, sillä muiden odotukset ja yhteiskunnan mallit ohjaavat meitä huomaamatta. Menestys ajatellaan usein jonain ulkoisena: tiettynä tittelinä tai palkkana, koska se on jonkinlainen statussymboli. Mutta itse uskon, että ulkoinen menestys ei ole kestävää. Saavutetun tittelin tuoma tyydytys haalistuu nopeasti, ja jäljelle jää vain seuraava ulkoinen tavoite. Jos motivaatio sen sijaan tulee sisältä, halusta haastaa itseäni, oppia ja kasvaa, silloin myös menestys on omanlaista. Se kestää, koska sen mittari on minussa itsessäni, ei muiden katseissa.

Mutta menestys ei ole sama asia kaikille, eikä se ole sama asia itsellenikään eri elämänvaiheissa. Huomaan pysähtyväni jälleen pohtimaan uudestaan, että mikä on sisäinen motivaationi? Mitä menestys tarkoittaa minulle? Enää se ei ole sama vapaus ja maailmanvalloitus kuin nuorempana. Nyt se tarkoittaa sitä, että saan haastaa omaa ajatteluani tarpeeksi, löydän balanssin työn ja perheen välillä ja että lapsellani on ruokaa pöydässä ja turvallinen olla.

3. Osaanko keskittyä?‍

Elämme aikaa jossa kaikki tapahtuu samanaikaisesti. Meidän aivot vaihtavat kontekstia koko ajan. Huomaan itsekin kun hyppään tehtävästä toiseen, selaan LinkedIniä, Claude laulaa toisessa päässä ja yhtäkkiä huomaan hoitavani kolmea asiaa samaan aikaan. 

Ei siinä, olen hyvä “multitaskaaja”, mutta jossain pitää mennä raja. Kontekstin vaihto on paitsi uuvuttavaa aivoille, mutta se aiheuttaa myös virheitä, laadun heikkenemistä. Juuri laadun heikkenemisestä olen eniten huolissani.

Lupasin itselleni, että aioin tehdä asioita sen eteen, että pystyn keskittymään paremmin. Aion kehittää prosesseja ja muotoilla työtäni hieman uudestaan, jotta saan tehtyä laadukkaampaa jälkeä. Parempi keskittyminen ei kuitenkaan ole tavoitteeni vain työelämässä, vaan myös vapaa-ajalla: aito läsnäolo antaa laadukkaampaa aikaa perheen kanssa.

Ensimmäisenä konkreettisena tekona poistin Facebookin, Instagramin ja oikeastaan kaiken muun sosiaalisen median. Jätin jäljelle vain LinkedInin työkäyttöön ja WhatsAppin ihmisten kanssa kommunikointiin.

Mitä konkreettisia tekoja sinä aiot tehdä vielä tänä vuonna itsesi kehittämisen ja menestyksen näkökulmasta?

Kirjoittaja Heta Kudanowski on markkinointistrategi ja markkinoinnin data-asiantuntija. Hetaa innostavat markkinoinnin ja teknologian kehittyvät mahdollisuudet. Hän sparrailee mielellään tekoälystä, markkinoinnin teknologioista, strategioista sekä data ja analytiikka-asioista.

‍Oma tekstisi MarkkinointiKollektiivin Kipinävuoro-blogiin? Lue lisää ja jaa rohkeasti oma tekstisi.