“Markkinointi ei ole taidetta.”

Minua on vaikea saada suuttumaan, vaikka työkaverini voisivatkin olla eri tästä mieltä. Turhaudun kyllä helposti, sillä omaan todella matalan toleranssin hevonkakalle. Ja siihen törmää edelleen turhankin usein.

Mutta vihaiseksi minua on vaikea saada.

Kerran kuitenkin vihastuin. Ainakin melkein. Joku silmäätekevä markkinointiskenen sankari tokaisi saippualaatikonsa päältä, että ”Markkinointi ei ole taidetta”.

Kihisin, purin hampaita ja sadattelin. Vedin syvään henkeä ja jäin pohtimaan tuota tokaisua.

Meillä on näissä ammatillisissa piireissä todella paha tapa laukoa tällaisia yksintotuuksia. Näistä on kuitenkin kaikille enemmän haittaa kuin hyötyä. Markkinointi on todella henkilökohtaista ja siihen liittyy yrityksen elinkaari, markkinatilanne ja markkinointia suorittavien henkilökohtaiset mieltymykset ja kokemukset. Markkinoinnin ainoa objektiivinen totuus on, että sitä tekee jokainen. Mutta jos et tiedosta tekeväsi markkinointia, teet sitä vain huonosti. Mutta otetaanpa tuo lausahdus käsittelyyn.

”Markkinointi ei ole taidetta.”

Miten määritellään taide:

”Taide tarkoittaa yleisesti kaikkia niitä toimintoja ja tuotteita, joilla ihminen aistein havaittavin keinoin koettaa herättää toisissa itsessään kokemiaan tunnevaikutuksia.”

Toimintoja, joilla aistein havaittavin keinoin herätetään tunnevaikutuksia. Eikö tuo ole yksi markkinoinnin tavoite? Tunnevaikutuksen kautta kun on ainoa keino saada pysyvä muistijälki. Hyvällä, odotukset ylittävällä asiakaspalvelulla, mahtavilla tuotteilla ja palveluilla sekä viihdyttävillä mainoksilla?

Tälle tokaisijalle markkinointi ei ole välttämättä taidetta. Ehkä se ei hänen kohdallaan ole ollut tarpeellista. Tai ehkä se olisi ollut tarpeellista, mutta tokaisija on ollut pelon jäätämä sillon, kun olisi pitänyt tarpoa tuntemattomille vesille ja kokeilla jotain uutta ja kummallista, joka olisi ehkä saanut pulssin nousemaan tämän tekeleen vastaanottajassa.

Markkinointi on taidetta. Jos niin haluaa. Mikä tahansa on taidetta, jos siihen vuodattaa omaa sydäntään. Ja sydäntä ei voi nykypäivänä olla liikaa mukana yhtään missään. Etenkään meillä suomalaisilla ja markkinoinnissa.

 


 

Kirjoittaja on Suomen taiteellisimman Kollektiivin hovitaiteilija, joka haaveilee taitelijan ja puutarhurin urasta.

Comments are closed.