Mediamyyjä on markkinointiekosysteemin väärin ymmärretty pahnan pohjimmainen

mediamyyjä

”Markkinointiekosysteemissä median edustajat unohdetaan, tai ainakin heitä pidetään välttämättömänä pahana – pahnan pohjimmaisena”, väittää Marica Thorén.

MarkkinointiRadion jaksossa 18 ToinenPHD:n markkinointiarkkitehti Johanna Wilen puhui kumppanuuksien kunnioittamisesta ja yhdessä tekemisen tärkeydestä. Yhteistyö asiakkuuden ympärillä olevien erilaisten kumppaneiden välillä on avainasioita menestyksekkään markkinoinnin toteuttamiseksi. Johtotähtenä kaikilla toimijoilla asiakkaan paras.

Jakson teemasta ja keskustelusta jäi mielestäni uupumaan yksi hyvin oleellinen kumppani.

Media.

Markkinointiekosysteemissä median edustajat unohdetaan, tai ainakin heitä pidetään välttämättömänä pahana. Pahnan pohjimmaisena.

Ennen kuin etenen: tämä ei ole hyökkäys Johannaa, ToinenPHD:tä eikä MarkkinointiRadiota hostaavaa kollegaani Ville Jahnia kohtaan, vaikka yhteisestä keskustelusta unohdettiin median edustajat. Annoitte mahtavan tilaisuuden nostaa esille asian, jota olen itse elänyt vuosien ajan. Ihmettelen suuresti miksei yhteisen pöydän ääressä ole paikkaa median edustajalle?

Me alalla työskentelevät tiedämme, että mediatoimiston täytyy tuntea asiakkaansa kohderyhmät ja olla mediaosaamisen asiantuntijoita. Väitän, että mediamyyjä on kuitenkin oman mediansa paras asiantuntija. Mediamyyjä on myös paras portti median syvälliseen, jopa nyansseihin saakka menevään tietoon tavoittamistaan kohderyhmistä. Mediatoimiston ja median näkisi olevan parhaat toverit ja toinen toisensa sparraajat.

Alalla velloo paradoksi

Mediatoimiston kuuluu tuntea mediat. Median kuuluu ylläpitää toimistojen mediatietoutta (muidenkin kuin MEDIAtoimistojen). Tapaamisista näiden kahden tahon välillä on kuitenkin tullut kuin kissa-hiiri leikkiä, jossa media on kissa. Hiirelle laitetaan välillä syöttejä, joilla yritetään houkutella lähelle; tule luokse niin saat liput Flow’hun, sykemittarin tai lipun juoksutapahtumaan.

Eikä media ole missään tapauksessa syytön tähän tilanteeseen. ”Ärsyttävän läpinäkyvät” käyntitavoitteet ohjaavat mediamyyjiä ahdistelemaan toimistolaisia silloinkin kun ei ole edes tarvetta. Toki toisaalta ilman jatkuvaa tiedonvaihtoa on mahdotonta palvella toimistoa ja loppuasiakasta optimaalisella tavalla: ideoiden heittely kampanjoihin ilman riittäviä lähtötietoja harvoin johtaa mihinkään järkevään – seurauksena on varmasti lisää pettymyksiä mediamyyjän toiminnasta.

Käytännön ehdotukseni molempien osapuolten arjen sujuvoittamiseksi on seuraava.

Tietyin aikavälein (kerran kk / kerran kvartaalissa asiakkuudesta riippuen) tehkää toimistossa asiakasta koskeva memo jonka voitte lähettää medioille. Seuraavalla kerralla kun tulee mediamyyjän pyyntö, että ”voitasko päivittää asiakkaan kuulumisia ja ideoida yhdessä”, niin lähetä asiakkaasta kertova esitys ja pyydä palaamaan siihen ideoiden kera. Itse kokisin entisenä mediamyyjänä tämän palvelevan itseäni ja saisin siitä työkaluja, joilla voisin tehdä relevantteja ideoita asiakasta varten. Ja tiedän ehkä kyseleväni liikoja, mutta voitaisiinko medioiden puolella jo luopua niistä käyntitavoitteista…

Koen, että mediamyyjiä ei arvosteta markkinoinnin alalla tarpeeksi. Mediatyövuosieni aikana koin omakohtaisesti kohtelua, jota en uskoisi kenenkään missään työmaailman keskinäisissä suhteissa kohtaavan. Median ja toimiston välisissä suhteissa minulle on huudettu niin lujaa, että on ollut pakko laittaa luuri pöydälle, ja silti olen kuullut selvästi kaiken mitä sieltä tulee. Syykseni on laitettu asioita, joihin en ole ollut osallisena. Selkäni takana minua on paneteltu sekä nimitelty valehtelijaksi. Olenko tehnyt virheitä? Aivan varmasti. Kuten me kaikki. Onko saamani käytös hyväksyttävää? Ei, mutta arkipäivää se valitettavasti on.

Median puolella kulkee vitsinä ja lohdukkeena, että älä ota itseesi, mediamyyjät ovat se alan sylkykuppi.

Medialta vaaditaan hyvityksiä asioista, joihin olemme itse, tai edustamamme yritys, syyttömiä. Korvataanko kampanja joka on ajettu ohjeiden mukaan, mutta vahingossa toimisto olikin lähettänyt väärät ohjeet? Kustannetaanko virkistysillanvietto johon media ei kuitenkaan saa osallistua? Vuosisopimusneuvotteluiden aikana pidetään yllä Oscareiden arvoista näytelmää, jossa muuten hyvin toimeentulevat yhteistyökumppanit kaivavat miekat vyöltään ja kiukutellaan puolin ja toisin parin kuukauden ajan.

Median puolelle alalle untuvikkoina saapuvat tulevaisuuden markkinointistarat ihmettelevät, että miten meitä voidaan kohdella näin? Konkarit lohduttavat; näin tämä ala toimii. Mutta ei sen tarvitsisi.

Yhä edelleen koetaan, että mediat eivät kuulu kumppanin rooliin. Se on mielestäni hälyttävää. Varsinkin, kun kaikki tiedämme, että hyväkään markkinointi ei ole minkään arvoista ellei se tavoita oikeita ihmisiä. Ja siihen tarvitaan mediaa.

 

-Marica Thorén

 


Kirjoittaja (LinkedIn) työskentelee MarkkinointiKollektiivissa ja innostuu tiedon jakamisesta, toisten auttamisesta ja hyvän laittamisesta kiertoon. Samoilla eväillä hän kokee, että voidaan pelastaa maailma sekä nostaa Suomi markkinoinnin mahtimaaksi. Sydämessään hänellä asuu ylpeä pieni mediamyyjä.

Comments are closed.